Oksanan blogi: Terveisiä Talvipäiviltä!

Heipä hei rakkaat blogini lukijat! 

Autismin talvipäivät pidettiin hotelli Rosendahlissa Tampereella 9.-10.2.2024. 
Päivää aikatauluttivat luennot ja kokemuspuheenvuorot. Alakerran talvipuutarhassa paikalliset toimijat esittelivät tuotteitaan ja palveluitaan. Alakerrassa oli myös taidenäyttely, jossa kirjon henkilöt esittelivät teoksiaan. Oma suosikkini oli taulu Presidentin Linnasta. Se oli kuin valokuva. 

Aamu alkoi reippaasti kasaamalla esittelypöytä, jossa jaoimme yhdistyksemme esitteitä. Mieleeni on päällimmäiseksi jäänyt hyvät keskustelut muiden esillelaittajien kanssa. Talvipäivillä pääsi tutustumaan helposti toisiin autismiaktiiveihin. Juttelin niin kirjailijoiden, vertaistukiryhmän vetäjän kuin TSAUn entisen puheenjohtajan kanssa. Keskusteluista sain uutta, inspiroivaa näkökulmaa omaan aktiivitoimintaani. Tulin jopa castatuksi kirjan filmatisointiin ja Youtube-sarjaan! Lapsuuden haaveeni näyttelijän työstä on taas askeleen lähempänä. 

Virallisesta ohjelmasta päällimmäiseksi minulle jäi mieleen luento vammaisten ihmisoikeuksista. Luennoitsija oli keskustellut ihmettelevän intialaisen aktiivin kanssa, että mitä ihmisoikeusloukkauksia muka Suomessa on? Itse asiassa meilläkin on vielä paljon tekemistä ihmisoikeuksen kanssa vammaisten ihmisten kohdalla. Onko vammaisen ihmisen haluamalla asuinalueella esteetön kulku? Kuinka suhtaudumme vammaiseen henkilöön? Onko autisti vammainen ja haluaako hän, että hänet nähdään vammaisena? Mieti näitä asioita, kun mietit ihmisoikeuksia. Enää ei ajatella, että tietyt piirteet omaava ihminen sopii tiettyyn tehtävään tai muottiin. Jokaisella on oma tapansa elää ja myös tukea tarvitsevilla ihmisillä. Oikeanlaista ja oikea-aikaista tukea tarvitaan, jotta autisti voi elää täyttä elämää. Häntä ei pakoteta muottiin, eikä hän ole mikään toisten hyväntahtoisuudesta riippuvainen ressukka, vaan aktiivinen toimija, joka tietää, mitä haluaa. 

Iltajuhlassa nautimme illallisen ohella Oksanan stand up- esityksestä ja musiikista. TSAU jakoi diplomit kunnianosoituksena viidelle ansioituneelle ja aktiiviselle erityisopettajalle ja terapeutille. Palkitut olivat hyvin otettuja saamastaan huomiosta, tunne huokui katsomoon asti. Esityksen jälkeen sain paljon kehuja showstani ja moni kysyi, missä olen opiskellut esiintymistä. Omakehu tunnetusti haisee, mutta taidan olla luonnonlahjakkuus, koska en ole käynyt mitään esiintymiskurssia monia vuosia kestänyttä uraani palvelualoilla lukuun ottamatta. Työ on opettanut minua ja nyt nautitaan sen hedelmistä. Mukavaa, jos tykkäätte.

Seuraavana aamuna tulin vähän myöhässä, mutta pääsin luennoille mukaan kuulemaan aistiyliherkkyydestä ja vammaisten eri kehitysasteista ja palvelun tarpeista. Yksi päivän luento oli äärimmäisestä vaatimusten välttelystä, josta ei ole vielä täyttä diagnostista kuvaa. Minulle oli uutta, että myös fysiologiset tarpeet, kuten nälkä, voidaan tuntea vaatimukseksi, jota vältellään, ja jota äärimmäisten vaatimusten vältelijä yrittää kompensoida tavalla tai toisella. Tulen vielä kirjoittamaan äärimmäisestä vaatimusten välttelystä blogissani. Malttakaa odottaa.