Oksanan blogi: Naiset ja metatyö

Naistenpäivän teemapostaus: Naiset ja metatyö - oma pohdinta

Vaikka postaus on otsikoitu nimellä ”naiset ja metatyö”, mahtuu kirjoituksen loppuun lyhyt tarina yhdestä Lapin uranaisesta, Mari Morottajasta, joka osti itsensä vapaaksi miehensä ikeestä. Vaikka Mari oli mahtisuvun perillinen, oli hän silti nainen, joka kuului miehensä omaisuuteen aikanaan, mutta neuvokkuudella sai vapautensa ja arvostusta hänen aikansa Lapissa. 

Nyt sitten pohdintaa aiheesta ”naiset ja metatyö”. Ilman naisten tekemää metatyötä yhteiskunta tuskin pyörisi kovinkaan tehokkaasti. Kautta historian piiat, vaimot, äidit ja apulaiset ovat tehneet miesten työtä tukevat tehtävät hiljaa ja ”piilossa”. Palkka töistä on hyvin pieni tai olematon ja sillä pitää tulla toimeen. Vieläkin naisten työ nähdään enemmän kutsumuksena kuin varsinaisena ammattina, kuten esimerkiksi hoitotyö ja kulttuurinen työ. Teollistumisen aikaan 40-vuotias, naimaton nainen saattoi saada vielä tytön palkkaa, vaikka hänellä saattoi olla esimerkiksi hänen äitinsä elätettävänään. Silti naisilta odotetaan enemmän, kuten korkeakoulutusta ja hyviä numeroita koulussa. Kilpailu on välillä hyvin raakaa ja pahimpia ruoskijoita ovat juuri toiset naiset. Vanhakantaiset toimintamallit siirtyvät valitettavasti äidiltä tyttärelle. Naiset syövät itse muutoksen siemenet alistamalla ja kiusaamalla muita. Kutsun itse ko sakinhivutusta, jossa toisia naisia mustamaalataan ”kuka pääsee sulttaanin viereen yöksi”-leikiksi. Sivuhuomauutuksena kerrottakoon, että opiskelin historiaa avoimessa yliopistossa välivuotenani. 

Vaikka enää ei pitäisi olla miesten ja naisten töitä, silti tietyille aloille hakee melkein vain miehiä ja naisia. Lukiossa ihmettelimme, kuinka tytöt saavat parempia numeroita kuin pojat, mutta miesten palkat ovat isommat kuin naisten palkat. Ajatellaan, ettei kutsumuksesta kuulu maksaa. Sama ajattelutapa on ollut pitkän aikaa. Mutta mikä lääkkeeksi tilanteeseen? Joku minua viisaanpi saa vastata tähän kinkkiseen kysymykseen. Omaisuutta keräävät ja uralleen keskittyneet naiset nähdään ahneina ja ”epänaisellisina”. Eikö se olekaan suurta rohkeutta ottaa vastuuta omasta elämästään ja valinnositaan? Onko meillä pelkkä olettama, että mies on aina elättäjä? Entä jos mies ei pysty elättämään perhettään tai kumppania ei löydy? Sinkkunaiset ovat tehneet paljon vaikutus- ja valistustyötä jo ennen itsenäistymistämme. Siihen on vain tarvittu ylhäinen syntyperä. Nykyään siihen pystyvät kaikki-mikäli vain halua on. 

Seuraavaksi lyhyet esittely Mari Morottajasta, Inarin kullankaivajien henkisestä tuesta ja muonittajasta. Kaksi kullankaivajaaa hän naikin ja osti itse itsensä vapaaksi avioliitosta kilolla omaa kultaa. Tarina on lyhenneltä Maria Petterssonin kirjasta ”Suomen historian jännät naiset”. Alkuun luulin, että esittelyssä on Poliisi TV:n entinen juontaja, mutta se olikin lappilainen uranainen. Mari Morottaja (syntynyt vuonna 1905) oli Morottajan mahtisuvun perillinen. Hän piti kestikievaria Inarissa, jonne kullankaivajat tulivat huuhtomaan murheitaan ja saaliitaa kurkusta alas. Marilla oli paljon piikoja, joita hän piti kurissa ja nuhteessa. Siveetöntä käytöstä hän ei hyväksynyt. Mari osallistui kullankaivuuseen muiden miesten kanssa, mikä oli hyvin harvinaista naiselta tuohon aikaan - olla nyt miesten kanssa yhdenvartainen kullankaivaja. Itse presidentti Urho Kekkonen ystävystyi Marin kanssa ja kutsu Linnan juhliin tuli. Juhlissa Mari oli lapin puvussa, mutta arkena hän ei vaatteilla koreillut, vaikka hänellä olisikin ollut varaa arvovaatteisiin, kuten turkiksiin. (Lähde: Maria Pettersson: Suomen historian jännät naiset)