Oksanan blogi: Korea-poika Jeong

Heipä hei rakkaat blogini lukijat!

Ystävänpäivä on jälleen ovella, joten on aika kertoa tarinaa yhdestä kaukoihastuksestani vuosien
takaa.
 

Olen opiskellut elämässäni monia kieliä. Joissain olen osaavampi kuin toisissa. Korean kielen opiskelun
aloitin, koska ihastuin korviani myöten ryhmän yhteen suomalaisosallistujaan. Tämä ”suhde” oli
yksipuolista rakkautta, mutta koska olin nuori ja naivi, luulin tossissani, että joskus voitan hänet itselleni.
Silti sain paljon uusia kokemuksia korean kieltä opiskellessani. Ryhmänvetäjä jaksoi järjestää usein
illanistujaisia, joissa tutustuin hyvin muuhun ryhmään. Kiitokset Irenelle niistä!

Tässä postauksessa kerron tarinan kerhon korealaisesta osallistujasta Jeongista. Jos täällä nyt joku
miettiin, oliko Etelä- vai Pohjois-Korea, niin se oli Etelä-Korea.
Jeongin näin ensimmäistä kertaa tammi-helmikuussa 2014 TAMKilla, kun hän käveli koulun
käytävällä mukanaan arkkiviholliseni, joka oli hänen tuutorinsa. Seuraavassa kerhossa oli sitten
Jeong ja muut vuodenvaihteessa Tampereelle tulleet korealaiset. Tällöin minulle ja Gabille
(korealainen osallistuja) oli sattunut samanlaiset paidat. Jeong luuli meitä pariskunnaksi, mikä
häkellytti minua. Olin nuorena melko ujo...

Eräänä aamuna koulumatkalla Jeong tuli viereeni istumaan bussiin. Jäätyämme bussista hän kysyi,
tulenko kerhoon taas ensi kerralla. Sanoin olevani tulossa. Hän oli ihan mukava ja hyvän näköinen.
Pyysin häntä kaverikseni Facebookissa ja ihastuin häneen. Hämmennyin, kuinka hän ei koskaan
tykännyt kuvistani Facebookissa, mutta arkkiviholliseni kuvista hän tykkäsi jokaisesta. Tämä
harmitti ja häkellytti. Mitä hän haluaa?

Kerran kerhon jälkeen Jeong kertoi minulle tankero-suomella, kuinka hyvä korean opettaja hän on.
Hymyilin, ja lähdimme minä, Jeong, Gabi ja yksi muu kerhon jäsen Mäkkäriin. Siellä
keskustelimme kielten opinnoista ja matkustelusta. Kun Jeong kertoi olleensa Japanissa, kiinnostuin
todella. Tuolloin matka Japaniin oli suurin haaveeni. Jeong hihitteli aasialaista ”nyt tämä asia on
minulle hieman hankala” hihittelyä. Minua nolotti. Olin astunut jonkin rajan yli. Lähdin Mäkistä kotiin.
Pian tapauksen jälkeen lopetin kerhossa käynnin.

Kevät kului ja oli opiskelijoiden läksiäisten aika. Keräännyimme ryhmänä O’Connelsiin.
Suurin osa ryhmästä lähti kotiin hyvin pian, mutta Jeong ja Gabi kutsuivat minut mukaansa
opiskelija-asuntoonsa. Matkalla asuntolaan juttelin Jeongille viimeisen kerran, koska kämpässä hän
ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Hän pelleili muiden poikien kanssa. Koin olevani
ulkopuolinen ja lähdin nopeasti pois kämpästä. Palattuaan Koreaan Jeong alkoi seurustella
korealaisen tytön kanssa. Vaikka kävinkin Seolissa seikkailumatkallani, en nähnyt Jeongia. Hän jäi
iloiseksi tapaamiseksi nuoruusmuistoihin.