Hyvää kansainvälistä autismitietoisuuden päivää!

Teemana on tänä vuonna työelämä. Tämän päivän Suomessa on meneillään säästökuuri. Leikkuri käy kaikkialla ja erityisesti valmiiksi heikommassa asemassa olevien talous kurjistuu entisestään leikkausten ja kiristysten kohdistuessa sosiaalietuuksiin ja työttömyysturvaan. Mediassa on ollut jo pitkään puheissa miten työelämän ulkopuolelle jääneet saataisiin takaisin työelämään.

Näissä puheissa ei monestikaan muisteta heitä, jotka eivät ole edes työkykyisiä, mutta ovat jumiutuneet mukaan työttömyystilastoon. Eikä heitä, jotka ovat osatyökykyisiä, mutta olosuhteiden pakosta välillä työttömyysjaksolla tai tekevät osittaista työaikaa säännöllisesti. Politiikan puheenvuoroissa keskitytään lähes yksinomaan yksilön vastuuseen työllistyä ja pysyä kiinni työelämässä (kynsin ja hampain) ja unohdetaan samalla yhteiskunnan ja työnantajan vastuu näissä työllistymistalkoissa.

Autismikirjon- ja laajemmin myös neurokirjon henkilöt jäävät liian helposti työelämän ulkopuolelle pelkän tiedon puutteen vuoksi työnantajapuolella. Vaikka laki velvoittaa yhdenvertaisuuden nimissä myös työnantajia tekemään kohtuullisia mukautuksia, niihin ryhtyminen ja taito määritellä mitä kohtuulliset ja kyseisen henkilön kohdalla toimivat mukautukset voisivat olla, on aina tapauskohtaista. Suurin osa hyötyä tuovista mukautuksista on työantajalle täysin ilmaisia. Monessa työssä on mahdollista vaikuttaa esimerkiksi työntekopaikkaan ja -aikaan. Miksi kohtuullisten mukautusten käyttöön ottaminen ei siis yleisty?

Suomestakin löytyy suunnannäyttäjä-yrityksiä, jotka vannovat neurokirjon henkilöiden palkkaamisen olleen paras päätös koskaan. Kun työnkuva käy yksiin neurokirjon henkilön kiinnostuksen ja osaamisen kanssa, syntyy molempia osapuolia kannattava työsuhde. Erilaisissa työympäristöissä henkilöiden erilaiset vahvuudet pääsevät valloilleen, mutta yhteistä melkoisen monelle neuromoninaiselle henkilölle on kuitenkin rehellisyys, luotettavuus ja taito ajatella hieman "laatikon ulkopuolelta".

Monesti työnantajaa arveluttaa palkata osa-aikaista työntekijää. Tähän asiaan tulisi puuttua valtion tai kunnan työllisyyspalveluiden taholta tarjoten työnantajalle tukea ja kannusteita. Mukautusten tekeminen ja työtehtävän uudelleen määrittely voi olla ensikertalaiselle yllättävän vaikea paikka, jos ei ole ketään jolta kysyä apua. Osatyökykyisen auttamisesta takaisin työelämään tulisi tehdä palkitsevaa ja houkuttelevaa myös työnantajalle. Tähän asiaan kaivataan yhteiskunnallista muutosta ja tuen rakentamista leikkureiden sijaan.

Kannustan jokaista henkilöstöpäätöksien parissa työskentelevää kohtaamaan neurokirjon henkilöitä avoimin mielin. Missä asioissa tämä henkilö on taitava, ehkä jopa ylitse muiden ehdokkaiden? Mitä ovat tämän työnkuvan tärkeimmät tehtävät ja voidaanko työnkuvaa muotoilla vastaamaan tämän hakijan vahvuuksia (molempia osapuolia hyödyttävän suuremman edun nimissä)? Millaiset ovat yrityksen etätyökäytännöt ja voidaanko niitä soveltaa? Onko yrityksen perehdytys selkokielistä ja ymmärrettävää kaikille? Onko työnhakuprosessi kunnossa ja esteetön? Onko työpäivän tauottaminen ja pituus sovittavissa?

Monipuolinen työyhteisö luo parhaat edellytykset kehitykselle ja kasvulle. Toivottavasti tämä kirjoitus johtaa syvempään tiedonjanoon ja pohdintaan siitä, mitä mahdollisuuksia neuromoninainen työyhteisö sinun kohdallasi voisi tarkoittaa.

Tuulia Wiklund

Tampereen seudun autismiyhdistys TSAU ry

varapuheenjohtaja