Annielinan blogi: Uusi vuosi, uudet unelmat?

Hei kaikki lukijat!

Näin tammikuussa on hyvä palata takaisin arkeen joulun ja uudenvuoden jäljiltä. Vieläkö muistat uudenvuodenlupauksesi? Onko se pitänyt? Onneksi olkoon tai otan osaa, riippuen vastauksestasi. Mutta älä huoli, olet rakastettava ja arvokas siitä huolimatta, oliko sinulla itsekuria tai ei.

Joulukuun Autismi-lehden numeron teema oli perhe ja parisuhde. Perhe on se perusyksikkö, johon elämä rakennetaan ja jonka perustaminen tulisi tehdä harkiten, sillä perheessä opitaan ihmissuhteiden perustiedot ja -taidot. Autismiskirjon henkilöllä parisuhteen luominen luo haasteita: ei osata lukea tai ymmärtää toista oikein, mikä aiheuttaa väärinymmärrystä ja suuttumusta. Joskus jopa riitoja. Viestintä on hankalaa: autisminkirjon henkilöä voidaan pitää omituisena, eikä täten ole kovin mairittelevaa parisuhdemateriaalia. Ennen kaikkea nuoret ovat hyvin tarkkoja seurastaan, etteivät päädy ulkopuolelle. Kuitenkaan autisminkirjon diagnoosi ei ole este hyvälle parisuhteelle. Joskus tosiaan onnistaa: kumppani voi löytyä satojen kilometrien päästä, eikä viestittelylle Skypen ja Whatsuppin kautta tule loppua (Autismi- lehti, numero 4/2020, s. 18).

Itse olin nuorena seikkailija: tahdoin ajella polkupyörällä pitkin kesäisiä metsäteitä havupuiden tuoksuessa ja lukea kirjoja piilossa pienessä metsämajassa. Kirjoja lukiessani kuvittelin kirjojen henkilöhahmot kavereikseni ja poikaystävikseni, sillä minulla oli hyvin vähän kavereita peruskoulu- ja lukioaikoinani. Loin omaan mielikuvitusmaailmaani, jossa olin se kaikkein lahjakkain. Mitään erityistä esikuvaa minulla ei ollut.

Kesällä kerran osallistuin nuorten kesäleirille, jonne osallistui nuoria ympäri Pohjois-Suomea. Olimme kaikki jotain 12-16 vuotiaita. Leirillä tapasin yhden ruskeatukkaisen pojan, joka tanssi reippasti iltadiscossa. Minua jännitti mennä puhumaan hänelle, mutta uskalsin ja kysyin häntä myöhemmin illalla laulamaan karaokea läheiseen karaokemökkiin kanssani discon loputtua.

Hän kieltäytyi.

Iltaa myöten kyllä näin hänet kavereineen karaokemökissä, mutta en uskaltanut enää mennä juttelemaan. Vietin aikaa uusien tuttavuuksieni kanssa, joita tein monia tuolla leirillä. Tiedä, mitä siitä olisi voinut syntyä, jos olisin vain uskaltanut.

Ruusunpunaisiin tunnelmiin,

Annielina