Annielinan blogi: Naistenpäivän extra

Naistenpäivä extra: esittelyssä tsaarittaren ystävä ja Rasputinin ihailija, kaksi ihmeparantumista
kokenut ja Suomeen paennut Anna Tanejeva

Valitsin Anna Tanejevan, koska hänen elämänsä on täynnä ihmeitä: jo lapsena hän parantui
tuberkuloosista, hän pääsi keisarinnan suosikiksi, tapasi itse Rasputinin ja pakeni reellä Suomeen
siskonsa avustamana. Hän selvisi vallakumouksesta rampautumisestaan huolimatta. Hänen
elämästään väitellään edelleen: oliko hän yksinkertainen, vilpitön tyttönen vai naispsykopaatti?
Postauksen pohjana on luku Maria Petterssonin kirjasta: ”Suomen historian jännät naiset”. Lue
sinäkin lisää jänniä tarinoita naisista Suomen pitkässä historiassa keskiajalta lähtien.

Anna Tanejeva (s. 1884) oli kahden mahtisuvun vesa: äidin puolelta Tolstoi ja isän puolelta
Tanejeva. Perheessä harrastettiin paljon kulttuuria ja kulttuurimatkat veivät Italiaan, Ranskaan ja
Saksaan. Perheellä oli oma kotiopettaja, joka oli opettanut jo Annan äitiä. Annan mieliaine oli
musiikki: olihan hän lähtöisin säveltäjäsuvusta. Perheessä kävi vieraina kuuluisia säveltäjiä, kuten
Pjotr Tsaikovski.

Annan ensimmäinen ihme tapahtui, kun hän sairastui 16-vuotiaana lavantautiin. Lääkärit eivät
antaneet Annalle paljon toivoa, mutta unessa Anna näki Kronstandin linnoituksella työskentelvän
pappi Johanneksen, joka kertoi Annan jäävän henkiin. Anna vaati saada Johanneksen paikalle ja
papin pirskoteltua pyhää vettä Annan päälle, koki hän ihmeparantumisen.
Toinen ihme tapahtui aikuisiässä, Annan joutuessa vankeuteen vallankaappauksen jälkeen. Juna
suistui raiteilta, jolloin Annan jalka jäi vaunun ja teräspalkin väliin. Onnettomuudesta ei olisi
pitänyt selvitä hengissä, mutta Anna jäi rammaksi ja tukeutui loppuikänsä tukevaan kävelykeppiin.
Myös pakeneminen Suomeen oli ihme: Annan sisko järjesti kyydin reellä Helsinkiin, kun
vartijoiden silmä vältti. ”Ei nyt rampaa naista tule liikaa vahtia.” Huolimattomuus oli Annan
pelastus. Pa.ettuaan Suomeen Anna teki töitä kielten opettajana

Koska Tanejevit pitivät tsaariperhettä jumalasemassa, pääsi Anna töihin tsaarittaren kamerineidoksi.
Vaikka palkka ja ylläpito olivat ryhtinaallisia (palkka vastasi suomalaisen teollisuusjohtajan palkkaa
tuolloin), kului paljon rahaa pukuihin, joita täytyi ostaa aina lukuisiin tilaisuuksiin, kuten
tanssiaisiin ja ristiäisiin. Samassa puvussa ei voinut esiintyä kovin useaan kertaan. Anna oli
tsaarittaren suosiossa ja Annan toive oli viettää loppuikänsä tsaarin palatsissa. Valitettavasti historia
päätti toisin.

Anna pakeni Helsinkiin, jossa kirjoitti muistelmansa. Häntä ei huolittu nunnaksi Lintulan luostariin, koska oli rampa, eikä hän saanut Suomen kansallisuutta, koska oli liian vähävarainen. Kuitenkin hänet vihittiin salanunnaksi ja hän asui elämänsä loppuun asti palvelijatar seuranaan.