Annielinan blogi: Miksi haluan vaikuttaa?

Miksi haluan vaikuttaa? 

Tänään blogissani saatte tutustua minuun vieläkin enemmän. Kerron teille – rakkaat lukijat, miksi olen mukana vaikuttamassa kotikaupunkini Tampereen ja joskus tulevaisuudessa koko Suomen asioihin. Tie yhdistysten johtokuntiin on pitkä ja kivinen (työskentely on myös hyvin vaiheikasta). Työ johtokunnassa ei ole vain runsaat kokouseväät ja kevyttä jutustelua tunnettujen vaikuttajien kanssa. Se on puuduttavia iltoja kokouksissa, vastuuta ja esiintymistä. Jos pelkää esiintyä, suosittelen liittymistä harrastajateatteriryhmään, ennenkuin täytät hakemuksen johtokuntaan. Mutta asiaan. Tahdon vaikuttaa, sillä oma elämäni on hyvin vaikea: perheni oli suuri ja köyhä, minua on kiusattu koulussa ja minua on käytetty taloudellisesti hyväksi. Minua on kiusattu tekemään paljon koti- ja ansiotöitä, mutta en ole saanut nauttia palkastani lainkaan. Kaikki raha kuului laittaa tilille ”opintoja varten”. Ironista kyllä, vanhempani odotttivat minusta hoitajaansa vanhuuden päivilleen, jolloin voisin kulkea kotoa kouluun. Se niistä opinnoista. Olen kuitenkin saanut kasaan AMK- tutkinnon muutamilla yliopiston kursseilla höytettynä.

Koulussa yhteiskuntaopin tunnella mieleeni kirkastui, kuinka yhteiskunnassa voi vaikuttaa ja asioita voi muuttaa. Miten järjestöt, ammattiliitot ja puolueet toimivat ja kuinka äänestämällä voi vaikuttaa. Tiesin jo nuorena, että tulen kuulumaan liittoon, koska liitosta sai hyviä koulutuksia. Olen ollut mm. työhyvinvointikoulutuksessa ja neuvottelukoulutuksessa. Lisäksi liittojen koulutusten majoituspaikat ovat hyvin hulppeita! Tähän mennessä hienoin majapaikka on ollut Vaihmalan Hovi Lempäälässä. Vaihmalan hovissa majoittuminen oli ollut jo jonkin aikaa bucket listallani. Nyt haaveeni on totautunut. Oli hienoa saunoa maisemasaunassa ja kylpeä poreammeessa. Myös huoneessani sain makeat unet ruusun terälehdillä koristelluissa lakanoissa. Liitossa pääsin pitkälle: olin mukana johtokunnassa ja nuorisovaliokunnassa. Vaikka pääsin pitkälle, tunsin tyhjyyttä ja päämäärättömyyttä. Ammattiliitto ei tuntunut omalta, vaikka minulla olikin lukuisia vastuullisia tehtäviä. Kerran käydessäni Metso- kirjastossa näin Tampereen seudun autismiyhdis TSAUn aktiivin, jonka kanssa aloitin keskustelun. Aloitin blogistina. 

Kirjoitan blogissani omasta elämästäni ja asioista, jotka koen tärkeiksi. Haluan herättää keskustelua, en haastaa riitaa. Haluan autismikirjon ihmisten saavan asianmukaista, osaavaa hoitoa. Haluan, ettei kukaan olisi yksinäinen, vaan jokaisella olisi vähintään yksi luotettava ja hyvä ystävä. Tehtävä ei ole helppo, mutta juuri haasteet motivoivat minua eteenpäin.

Rakkaudella, Annielina