Annielinan blogi: Joulusatu

Joulusatu

”Minä en halua koristella mitään tyhmiä pipareita!!”
Marjut istui keittiön lattialla kurahousut ja toinen saapas jalassaan. Kypärämyssy oli vinossa. Posket
punoittivat kiukusta ja ohuet kyynelvanat valuivat poskilla.
”Enkä usko mihinkään joulupukkiin tai tonttuihin. Minä haluan lahjat nyt!” pikku äkäpussi
kiukutteli. Äiti istui pöydän ääressä ja asetteli nonparilleja omille valkoisen sokerimassan päälle,
jota oli pursottanut possupiparin reunoille.
Äiti ei antanut mitään huomiota Marjutille siihen asti, kunnes Marjut pukkasi äitiä niin, että piparit
ja koristeet olivat lentää alas pöydältä.
”Marjut!” äiti tokaisi. ”Äitiä ei saa pukata. Nyt menet huoneeseesi.” äiti käski.
”Enkä mene!” Marjut kiukutteli. Äiti nousi pöydän äärestä ja kantoi rimpuilevan Marjutin
huoneeseen.
”Tule takaisin, kun täällä on kiltti tyttö.” äiti sanoi sulkiessaan oven. Toivotukseen Marjut vastasi
kiljunnalla. Kun kiljunta loppui Marjut istuuntui huoneensa lattialle yhtenä myttynä. Itketti.
Marjut puristi kätensä nyrkkiin niin, että sormiin sattui.

Sitten Marjut nousi ylös. Hän valitsi lelulaatikosta rumimman barbin, jolle hän piirsi silmälasit
sinisellä tussilla. Hiuksiakin Marjut parturoi kynsisaksilla. Askartelulaatikosta Marjut valitsi
kolmion muotoisen palan oranssia kreppipaperia. Siihen hän kääri barbien. Paketin hän solmi
kokoon harmalla villalangalla, mitä löytyi askartelulaatikosta. Villalangan pään Marjut sitoi kiinni
pikkuvarpaaseensa.
Sitten Marjut kömpi sängyn alle odottamaan tontun tuloa. Odottamaan ja odottamaan. Odottamaan.
Nykäisy.
Siihen Marjut hätkähti. Marjut näki kaksi mustaa tuikkivaa silmää punaisen hiippalakin alta. Lyhyt
hahmo oli pukeutunut ruskeaan nuttuun ja vihreisiin huopikkaisiin. Kädessään olennolla oli
kreppipaperiin kääritty barbie. Marjut oli ihmeissään.
”Kuka sinä olet?” Marjut kysyi olennolta.
”Minä olen joulupukin tonttu. Tulin hakemaan pakettia korvatunturille.” tonttu vastasi.
”Mutta ei tonttuja olemassa.” Marjut yritti.
”Kyllä minä aika olevanen tunnen olevani.” tonttu vastasi. Tonttu rykäisi ja viittoi Marjutin
luokseen. Marjut ryömi pois sängyn alta tontun luokse katse tiukasti lattiassa.

”Katsoin ikkunan takana, kun sinä riitelit äidin kanssa. Riitely tekee tontut surullisiksi. Kai sinä
vielä rakastat äitiä?” tonttu tiedusteli Marjutilta.
”Rakastan.” Marjut myönsi.
”Hyvä. Nyt menet pyytämään äidiltä anteeksi.” tonttu pyysi hymyillen. ”Ja haluatko sinä pitää vielä
tämän barbien?”
”Haluan. Se on lempinukkeni.” Marjut vastasi.
”Hyvä! Minun täytyy jo lähteä korvatunturille. Hyvää joulua!” tonttu toivotti.
”Kiitos tonttu. Hyvää joulua.” Marjut sanoi.
Tonttu avasi Marjutin huoneen oven. Ovelta Marjut näki äidin täyttämässä sanaristikoita
olohuoneen sohvalla. Kun äiti näki Marjutin hän laski ristikkolehden pois.
”Onko meillä kiltti tyttö?” äiti kysyi.
”Anteeksi äiti.” Marjut sanoi hiljaa. Melkein kuiskaten. Marjut käveli äidin luo sohvalle ja äiti nosti
Marjutin syliinsä.

Hyvää joulua! Pitäkää huolta toisistanne!
Terveisin, Annielina