Annielinan blogi: Hengenvaarallinen yksinäisyys

Kirjoitus on omistettu Oulaisten koulukuraattori Kati Kankkoselle. Olet tehnyt paljon oikeita
asioita. Peace and love <3

Ihminen on laumaeläin, jolle yksinäisyys ei sovi: yksinäisyyden tunne ärsyttää ja masentaa.
Yksinäisyys aiheuttaa stressiä, nostaa verenpainetta ja löystyttää impulssikontrollia. Pitkittynyt
yksinäisyys myös lyhentää elinikää. Immuunipuolustus laskee – samoin elämänhalu.
Yksinäisyys lisääntyy, kun tuttu sosiaalinen verkko hajoaa, esimerkiksi aloittaessa koulua uudessa
kaupungissa.

Yksinäisyyttä voi kokea myös suuressa ihmisryhmässä. Mikä on, kun kenenkään kanssa et ole
samalla aaltopituudella, eivätkä ajatukset kohtaa? Mikä minussa on vikana? Todellisuudessa sinussa
ei välttämättä ole vikaa, mutta ympäröivät ihmiset eivät ymmärrä, kuinka mahtava tyyppi
todellisuudessa oletkaan! Sanotaan, että ihmiset viihtyvät ihmisten kanssa, joiden kanssa he ovat
parhaimmillaan. Oletko sinä se, joka kannustaa ja kuuntelee keskustelukumppaniaan?
Yksinäisyys on yksi suomalainen kansantauti. Pitkäaikainen yksinäisyys aiheuttaa masennusta ja
häiriökäyttäytymistä. Jo leikki- ikäisten poikien aivojen välittäjäaineissa on merkkejä
yksinäisyydestä. Yksinäisyys aiheuttaa myös somaattisia oireita: selittämättömiä kipuja, joita
hoidetaan lääkkeillä. Nuorilla yksinäisyys näyttäytyy aggressiivisuutena, mikä on viime vuosina
lisääntynyt.

Aktiivitoiminnassani pyrin löytämään ratkaisuja, kuinka lievittää yksinäisyyttä ja lisätä
yhteenkuuluvuutta. Yksi ratkaisu on yhdistystoiminnan kehittäminen ja tukeminen.
Yksinäisyys ruokkii itse itseään: jos on tullut torjutuksi tai kaltoin kohdelluksi lapsuudessa ja
nuoruudessa, tulkitsee muut ihmiset vihamielisiksi ja jättäytyy pois sosiaalisista tilanteista.
Yksinäinen ihminen ei löydä ratkaisuja ulospääsemisekseen.
Yhteiskunta on ongelmissa: mikäli yksinäisiä ihmisiä ei löydetä ajoissa, tiedossa on levottomuutta.
Mietin aktiivitoiminnassani, kuinka perheet saavat lisää aikaa arkeen perheelleen.

Oma yksinäisyyteni alkoi ja ala-asteella. En löytänyt ystäviä helposti, eikä perheelläni ollut varaa
kalliisiin harrastuksiin. Palveluihin oli pitkä matka. En myöskään ollut samalla aaltopituudella
muiden kylän nuorten kanssa. Minua kiinnostivat ihan eri asiat. Yläasteella minua kiusattiin. Koin
myös stressiä poikaystävän löytämisestä. Näkemykseni rakkaudesta ja poikien iskemisestä poikkesi
huomattavasti. Sain raivokohtauksia ja olin malttamaton. En jaksanut odottaa. Pahinta lapsena ja
nuorena oli, etteivät aikuiset ympärilläni noteeranneet pahaa oloani mitenkään. Tuli vain kovettaa
nahka ja päästää toisesta korvasta ulos. Kun oirehdin, muut lapset ohjattiin vain pois ”tuon
raivohullun” tieltä. Tuo nimitys satuttaa minua edelleen, vaikka olen jo melkein kolmekympppinen
nainen.

Tee pieni palvelus ja pidä läheisistäsi huolta. Pieni teko, suuri vaikutus.

Annielina

Lähteet: Yle Tiedeykkönen, kuunneltu 30.5.2021
Oikoluku: Iida Viljanen