Annielinan blogi: Duffe – lepakkomanjuuri

Me ollaan vielä ihmisiä spin off: Duffe – lepakkomanjuuri

Prologi:
Maailmanlaajuinen energiakriisi on päättynyt ja jättänyt jälkeensä palaneen maailman. Voittajia ei
ole, mutta osa hävinneistä, epäluotettaviksi tunnustetuista ihmisistä on muutettu eläinihmisiksi,
manjuureiksi.

Susimanjuuri Lyydia, alias Luutnantti puhuu manjuurien oikeuksista, kuten oikeudesta työpaikkaan
ja passiin, puolesta. Manjuurit luokitellaan juridisesti eläimiksi, eli heillä ei ole ihmisoikeuksia,
kuten he eivät saa allekirjoittaa työsopimusta, saa passia tai voi käyttää palveluita. Yhdessä ideaalin
nuorukaisen, Kain, Lyydia taistelee manjuurien oikeuksista.
Manjuurien seikkailuista kirjassani ”Me ollaan vielä ihmisiä” (työnimi).

Mutta nyt itse tarinaan:
Tiimillä on Halloween-bileet Kain isoisän hylätyllä mökillä. Aito juhlatunnelma on taattua, kun
mustaan silmikkoon koristautunut Lyydia tekee tulta takkaan. Tarjolla on sienikeittoa ja makkaraa.
Roman parantaa asentoaan levitettävällä sohvalla ja kääntää sivua kirjassaan. Kailla on lomaa
koulusta. Hän vain istuu pöydän ääressä ja katsoo ulos ikkunasta tummuvaan lokakuun iltaan.
Kun keitto oli syöty, Lyydia keräsi astiat likoamaan tiskialtaaseen.

”Haluaako täällä kukaan oikeaa seikkailua? Tuolla metsässä on luolasto, jossa saisimme kunnon
seikkailun?” Lyydia ehdotti. Kai hymähti vastaukseksi.

”Koiran hommaa tuollaiset luolien tutkimiset.” ”Mutta minä olen susi,” Lyydia vastasi. ”Roman
lähtee kanssani.” Kai otti viimeisen hörpin teestään ja meni eteiseen pukemaan kenkänsä. Se oli
Lyydialle suostumus.

Kun sukat kengissä olivat jo niin märkiä ja kylmiä, että varpaitaan ei tuntenut, saavuttiin luolalle.
Lyydia osoitti sisään. Lyhtyjen valo halkoi pimeyttä. Kylmät väreet virtaavat Kain selkäpiitä pitkin,
kun jokin sipaisee hänen ananaskampaustaan.

”Duffe taitaa olla hereillä jo tälle yölle,” Lyydia mainitsee, kun Kain silmät ovat lautasen kokoisia.
”Tarkoitukseni oli kauhistuttaa,” kuuluu pimeydestä. (Tässä vaiheessa ”Phantom of the Opera”
alkaa soida. Soitto ei pääse ensisointuja pidemmälle, kun Lyydia käskee musiikin loppua.)
”Ovatko nämä lepakot sinun ystäviäsi?” kysyy Kai.

”Ystävyyttä ei ole rajattu lajeihin, ettäs tiedät,” Lyydia vastaa. Kai vastaa hiljaisuudella. Duffe
roikottaa itseään kallion ulokkeessa ja venyttelee siipiään.

”Anteeksi kun herätin. Uskon, ettei sinulla käy paljon vieraita,” Lyydia aloittaa keskustelun Duffen
kanssa.

”No ei täällä kurjuutta kummenpaa. Mitä sinulla?” Duffe vastaa.

”Mitäs luulet tässä lastentarhassa elämän olevan. Kun vain saan tavoitteeni saavutettua, sinäkin
rakas ystävä saat tehdä oikeita töitä, jälleen,” Lyydia kannustaa.

 Duffe vastaa hymähdyksellä.”Ennemmin nyt lepakkona, kuin minun ammatissani sikana. Tässä muodossa on enemmän moraalia,” vastaa Duffe. Duffe oli ihmisenä lakimies.